Tiina Merikanto
>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)
lauantai 4.7.2026
iltaseurat klo 18.30
Tiina Merikanto
Olen ollut kiinnostunut kuolemasta vuosikymmeniä ja tuntenut sen jotenkin läheiseksi kysymykseksi.
Miten on sinun kohdallasi?
Vai ajatteletko, että ei kesäisenä iltana kannata kuolemaa pohtia. Haluaisin kuitenkin viedä sinut pienelle ajatusmatkalle.
Oma matkani alkoi 30 vuotta sitten.
Sairastuin vakavasti. Tuli useita leikkauksia ja epävarmuus tulevasta. Kuolemaa en niinkään miettinyt, mutta sitä, minkälaista elämäni jatkossa olisi. Kaikki kääntyi kuitenkin hyväksi. Diagnoosit olivat vakavia, mutta jostain syystä vältyin monilta komplikaatioita eivätkä erilaiset riskit realisoituneet.
Sain elää vuosikymmenet varsin normaalia elämää, mikä ei ollut itsestäänselvyys.
Kun sairaus muistuttaa elämän rajallisuudesta, se kutsuu monia samalla hiljaisuuteen ja hämärään. Hämärä ei ole vain pelottavaa pimeyttä, vaan se on suoja ja linssi, jonka läpi elämä näyttää selkeämmältä.
Siinä missä keskipäivän kirkkaus voi sokaista, hämärän laskeutuminen ja kuoleman läheisyys antavat meille kyvyn nähdä kirkkaasti. Ja voi löytyä uutta.
Yksi isoista löytämistäni asioista oli se, että elämä on hauras. Hetkessä kaikki voi olla toisin.
Elämä ja kuolema kuuluvat yhteen. Ne ovat kuin valo ja varjo, erottamattomat.
Mietin, oletko sinä saanut pysähtyä elämän ja kuoleman äärelle? Mitä se sinulle tarkoitti vai menikö hetki ohi – ehkä ei ollut sen aika.
Mitä elämän hauraus tarkoitti minulle?
Jouduin ja sain pohtia suuria kysymyksiä: miksi elämä loppuu, vaikka se näyttäisi olevan aivan kesken. Mikä tekee elämästäni elämisen arvoisen, mihin elämässä kannattaa käyttää aikaa, mikä on minun tehtäväni tässä maailmassa.
Nämä peruskysymykset ovat sävyttäneet koko aikuisuuttani. Ihmisten viisaus, kärsimys ja kuolema ovat kulkeneet matkassani vuosikymmenet ja näyttäneet elämän monet värit ja sävyt.
Elämän hauraus on myös opettanut luopumista.
Luopuminen on väistämätön osa elämää. Ja kuinka vaikeaa se usein onkaan, silloinkin, kun on pakko. Usein ihminen luopuu vasta kun erilaiset kriisit, toiset ihmiset tai sairaus pakottavat.
Siitäkin huolimatta, että irtipäästäminen voi vapauttaa myös turhiksi käyneistä taakoista. Luopuminen muuttaa ihmisen ehkä enemmän vastaanottajaksi kuin tekijäksi. On tarkasteltava omia unelmia ja tavoitteita, on piirrettävä uudet rajat.
Ja silti luopuminen ei ole vain menettämistä, vaan myös hyväksymistä: Se repii rikki, mutta tekee myös tilaa jollekin uudelle.
Kaikki on rajallista, ja siksi arvokasta.
Irti päästäminen voi avata tien syvään hyväksyntään. Kun ihminen lopettaa vastustamisen ja kohtaa elämän sellaisena kuin se on.
Luopumisesta on tullut minulle myös hengellinen matka.
Olen joutunut tai saanut opetella irrottautumaan, esimerkiksi arvostuksen hakemisesta tai tarpeesta kontrolloida kaikkea.
Matka on kesken, mutta olen edes päässyt alkuun. Voin rukoilla Isän meidän -rukouksen sanoin: tapahtukoon sinun tahtosi.
Korintolaiskirjeen 15. luvun sanoihin sisältyy rohkaisu ja lupaus Herramme työstä:
“Se, minkä kylvät, ei tule eläväksi, ellei se ensin kuole. Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän jyvän, joko vehnänjyvän tai jonkin muun. Jumala kuitenkin antaa sille sellaisen varren, siis sellaisen ruumiin, kuin tahtoo. Jokainen kylvetty siemen saa oman vartensa.
Samanlainen on kuolleiden ylösnousemus. Se, mikä tuhoutui kylväessä, herää katoamattomana. Se, mikä kylväessä oli mitätöntä, herää mahtavana. Se, mikä kylväessä oli heikkoa, herää voimakkaana. Fyysinen ruumis, joka kylvettiin, herää hengellisenä ruumiina.”
Tämän valossa viimeinen luopuminen eli kuolema ei ole tuho, vaan välttämätön muodonmuutos. Se on kuin siemenen kylvämistä. Me luovumme tästä nykyisestä, ajallisesta ja rajallisesta muodostamme, jotta voisimme herätä sellaiseen elämään, jota mikään katoavuus ei voi enää koskettaa.
Eikä sanomani tarkoita sitä, että huolet katoavat. Ne ovat läsnä kuin tuttu vieras. Mutta Herramme on läsnä, kun aamu sarastaa ja hämärä laskeutuu, kun iloitsen tai pelkään.
Voin lähteä liikkeelle ja luottaa, että yön hiljaisuuteen ja kuolemaan asti Hän sanoo:
Älä pelkää, olen tässä, aina.
Kuvaa klikkaamalla avaat sen suurempana.
