Martti Pentti
>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)
lauantai 4.7.2026
lähetysseurat klo 15.30
Martti Pentti
Rakkaat veljet ja sisaret! Saanen näin lähetysseuroissa lausua tämän tutun tervehdyksen myös lapsuuteni seurakunnan kielellä: Aamwameme aaholike! Pohjoisnamibialaisella ndongan kielellä ilmaistaan 'veljet ja sisaret' sanalla, joka tarkoittaa saman äidin lapsia. Ajatus yhteisen äidin toisiaan rakastavista lapsista kuvaakin hyvin suhdettani lähetystyöhön.
Äitini äidinäiti johti aikoinaan Helsingissä Pasilan lähetysompeluseuraa. Minun mumini otti siitä vastuun äitinsä jälkeen. Äitini taas lähti itse Afrikkaan tekemään lähetystyötä. Silloin kutsuttiin nykyisen Namibian pohjoista aluetta Ambomaaksi. Lähetysrakkaus on siis siirtynyt minulle paljolti äitien ketjun kautta.
Isäni oli toki myös lähetystyön tekijä. Hänen ensi kosketuksensa lähetykseen oli kertoman mukaan vierailevan lähetyssaarnaajan pikkupojalle opettama laulu. Afrikkalaisen laulun sanat oli tosin kuultu ja ymmärretty väärin. Seurakunnissa kotimaan lomalla – tai eläkeläisinäkin – kiertävät lähetyksen ihmiset ovat olleet tärkeitä lähetysrakkauden sytyttäjiä.
Ambomaalla puhutellaan naisia 'memeksi' ja miehiä 'tateksi'. Arvostettua henkilöä saatetaan kutsua isovanhempaa tarkoittavalla sanalla 'kuku'. Sanat tarkoittavat omaa äitiä ja omaa isää. Lapsena minun oli siis luontevaa kokea ihmiset ympärilläni hiukan kuin läheisiksi sukulaisikseni.
Lasten lähetyslehti Tuike tuli kotiimme Ambomaalla. Sen välityksellä sain kosketuksen ihmisiin maailman muillakin laidoilla. Elma Aaltosen eloisat kertomukset Formosan saarelta, jota nyt kutsutaan Taiwaniksi, toivat kaukaiset ihmiset läheisiksi myös minulle ja siskoilleni. Olimme jopa vähän huolissamme Elma Aaltosen kotiapulaisen ja naapurin isoäidin sieluista.
Kouluvuoteni ajan asuin Suomen Lähetysseuran Lähetystalolla. Seuran toimiston väki, lähetyskurssien opiskelijat, eri maista palaavat työntekijät, afrikkalaiset ja aasialaiset stipendiaatit ja toki kaikkien perheet lapsineen tulivat tutuiksi. Niinpä koen, että minulla on rakkaita veljiä ja sisaria ympäri maailmaa.
Ovatko sellaiset sanat kuin lähetysrakkaus tai lähetysystävät tulleet vanhanaikaisiksi ja jääneet syrjään? Monet seurakunnan luottamustoimet, joihin minut on vuosien varrella valittu, ovat sivunneet lähetystyötä. Olen tavannut monia lähetyksen ystäviä ja kokenut lähetysrakkauden yhdistävän muuten keskenään erilaisiakin ihmisiä.
Alussa lausumani tervehdys jäi oikeastaan vajaaksi. Ndongaksi se kuuluu: - Aamwameme aaholike mu Jesus Kristus. Rakkaat veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Lähetysrakkaus ei olekaan vain samassa työssä olevien ihmisten keskinäistä rakkautta. Kysymyksessä on Jumalan rakkaus, joka on meille osoitettu Jeesuksessa Kristuksessa.
Lähetystyötä tehdään Jeesuksen käskystä. Kristuksen kirkolle on annettu tehtäväksi tehdä kansat hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Tämä ei nähdäkseni merkitse vain sitä, mitä voisi nimittää julistustyöksi tai evankelioimiseksi. Opettaminen on parhaimmillaan esimerkin antamista, elämistä sen mukaan, mitä opettaa.
Usein on haluttu opettaa tarpeetonta ja haitallistakin. Se, mikä meidän suomalaisten mielestä on kristillisyyteen kiinteästi kuuluvaa, ei ole aina sellaista toisessa kulttuurissa. Samoin sellainen, jota itse vierastamme, voi muualla mainiosti toimia Jumalan viestin välittäjänä. Lähetys joutuukin tarkistamaan työtään ja tekemään siihen muutoksia.
Se, mikä pysyy, on rakkaus. Sen ilmenemismuodot vain ovat monenlaisia. Joskus muuten arvioituna taitamatonkin toiminta voi olla paras rakkauden välittäjä. Kerrotaan kielitaidoltaan kömpelön saarnamiehen ahkerista matkoista syrjäkyliin. Työtoveri epäili hänen puheittensa perillemenoa ja lähti mukaan. Vaivihkaa hän kyseli sankoin joukoin kuulemaan tulleilta, mitä he ymmärsivät. ”Emme sanaakaan,” oli vastaus, ”mutta onhan meidän tultava häntä kuuntelemaan, kun näemme, miten hän rakastaa meitä.”
Toisaalta rakkaus synnyttää rohkeutta je neuvokkuutta. Namibian itsenäisyystaistelun aikana lähetyksen sairaanhoitajat hoitivat kekseliäästi ja pelottomasti myös vapaustaistelijoiden haavoja. Kuvaukset sotilaiden valvonnan alla tehdyistä rakkauden teoista ovat joskus kuin seikkailuelokuvien kohtauksia. Korkeaan asemaan noussut namibialainen saattoi maan itsenäistyttyä kutsua henkensä kerran pelastanutta suomalaista hoitajaa todella sitä tarkoittaen 'memeksi', omaksi äidikseen.
Laulun, jonka isäni oppi lapsuudessaan väärin, olen lapsena kuullut eri afrikkalaisilla kielillä. Se saattaa olla yksi rakastetuimpia lähetyslauluja. Sanat kertovat Jumalan rakkaudesta, mistäpä muustakaan. Sävel on saksalaisen joululaulun. Ndongaksi laulu alkaa: Kalung' ohole, a kulila ndje. Kalung' ohole, e hole ndje. Swahilinkielisen version opin myös lapsena. Sain kerran aikuisena laulaa sitä työpaikallani vierailevan tansanialaisen rouvan kanssa: Mungu ni pendo, apenda watu, Mungu ni pendo anipenda.
Laulun sanoma on yksinkertainen: Jumala on rakkaus, hän on lunastanut minut. Jumala on rakkaus, hän rakastaa minua. Tätähän meidät on lähetysystävinä kutsuttu julistamaan niin lähettäjinä kuin lähtijöinäkin.
Kuvaa klikkaamalla avaat sen painokelpoisena.
