Maria Sorvisto
>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)
perjantai 3.7.2026
aattoseurat klo 18.00
Maria Sorvisto
Lämpimästi tervetuloa Ylivieskaan. Ylivieskassa pidetään herättäjäjuhlat nyt yhdeksättä kertaa. Viimeksi juhlat olivat vuonna 2006. Ylivieska on muuttunut paljon näinä vuosina, meitä ylivieskalaisia on melkein 2 000 asukasta enemmän kuin silloin. Myös kaupunkikuva on muuttunut paljon. Ylivieskan ympärille on rakentunut yli 80 000 ihmisen paikallismarkkina-alue ja Ylivieska on alueen kaupan ja palvelujen keskus. Kaupunkia halkova päärata ja risteysasema Iisalmeen päin kuljettavat noin 300 000 matkustajaa vuodessa. Ylivieskassa on myös merkittävää teollisuutta, tiesitkö, että esimerkiksi Kruunuvuoren siltaelementit on valmistettu Ylivieskassa ja 85 % kotimaan markkinoiden sisustuslistoista tehdään Ylivieskassa?
Ylivieskassa tapahtuu koko ajan paljon. Jos saavuitte meille Oulusta, Kokkolasta tai Seinäjoelta päin, saatoitte huomata, että vilkkaasti liikennöityjen valta- ja kantateiden risteykseen, ammattikorkeakoulun kampusta vastapäätä, rakennetaan uutta kauppakeskusta Taanilan alueelle. Hanke on melko erityinen meidän kokoisissamme kaupungeissa, kauppakeskukseen valmistuu noin 11 000 neliötä liiketilaa ja hankkeen investori tuli Ruotsista, investorin ensimmäinen sijoituskohde Suomen markkinoilla oli Ylivieska. Ylivieskassa on viime vuosina valmistunut ja tällä hetkellä meneillään monta muutakin yrityselämän investointia liittyen kauppaan, logistiikkaan ja maatalouteen. Erilaisilla elinvoiman mittareilla mitattuna, Ylivieska sijoittuu hyvin vertailuissa vuodesta toiseen.
Ylivieskassa käydessänne toivon, että ehditte vierailla ainakin kahdessa kohteessa; Ylivieskan kirkossa ja asemanseudulla. Pyhän Kolminaisuuden kirkko valmistui vanhan, palaneen kirkon raunioiden viereen viisi vuotta sitten ja hankkeen kruunasivat uudet urut, jotka vihittiin käyttöön viime vuonna. Kirkko on hieno ja vaikuttava arkkitehtonisesti ja sijoittuu uljaasti pääkatumme Kauppakadun päähän. Olemme ylpeitä uudesta kirkostamme ja vanhan kirkon raunioilla käynti on myös aina yhtä koskettavaa.
Ylivieskan asemanseutu henkii yhteisöllisyyttä, kohtaamisia ja historiaa. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 140 vuotta siitä, kun ensimmäinen juna saapui Ylivieskaan Pohjanmaan radan aikanaan valmistuttua. Lisäksi tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Iisalmen poikkirata otettiin käyttöön. Ylivieskan aseman ympärille rakentui radan käyttöönoton myötä rautatieläisten omaleimainen asuinalue, jota me paikalliset kutsumme Kasarmialueeksi. Jossain vaiheessa alue ehti rapistua ja Ylivieskassa pohdittiin vuosia, puretaanko vanhaa ja rakennettaan uutta, vai suojellaanko historiaa. Viisi vuotta sitten kaupunginvaltuusto hyväksyi alueelle kompromissin, muutamia huonokuntoisimpia rakennuksia purettiin uuden Kasarmintorin tieltä ja vanhoja rakennuksia on kunnostettu yrityskäyttöön. Toivomme, että alueella on vielä joskus lisäksi uutta asuinrakentamista. Alueen sydän, Kasarmintori, tuo ihmiset yhteen erilaisten tapahtumien myötä ja kutsuu viettämään aikaa viihtyisään ympäristöön, missä voitte nauttia musiikkiesityksistä huomenna myös osana herättäjäjuhlien ohjelmaa. Torin laidalla voit myös nähdä museoveturi Jumbon, joka on siirretty sinne tänä keväänä.
*******
Olen elämäni aikana osallistunut monta kertaa herättäjäjuhlille, enimmäkseen lapsuudessa ja nuoruudessa oman perheeni kanssa. Aikuisena osallistuminen on jäänyt muutamaan kertaan. Viimeisimmät Ylivieskan herättäjäjuhlat muistan ainoastaan juhlien aattona vietetyistä mummoni hautajaisista. Herättäjäjuhlat ja seurapuheet tuovat mieleeni kuitenkin paljon hyviä muistoja. Muistan körttipastillit ja riisipuurot, muistan myös miten hyvä ja turvallista on istua seurapenkissä, veisata tuttuja virsiä ja tavata sukulaisia sekä ystäviä. Herättäjäjuhlat tuovat mieleeni isovanhemmat, mummon ja papan, joita ei enää ole, ja joilla oli tapana osallistua aina herättäjäjuhlille. Olipa heillä käytössä perinteiset körttipuvutkin. Herännäisyys oli vahvasti läsnä mummolassa ja kasvatuksessa. Muistan lapsuudesta mummolan seinältä kaksi kuvaa, joissa oli oudot miehet. Tulin tuntemaan, että toisessa oli Ukko-Paavo Ruotsalainen ja toisessa oli Urho Kekkonen. Kumpikin suurmiehiä ajallaan.
Uskon, että jokainen meistä kaipaa elämäänsä juuria, joille voi palata, vaikka välillä kävisi kaukanakin kokeilemassa siipiään. Minulle herättäjuhlat ja usko ylipäätään ovat tällaisia asioita henkilökohtaisesti. On hyvä tuntea kuuluvansa jonnekin. Toivon myös, että samanlaista juurevuutta ja kodin tuntua pystyisimme tarjoamaan kaupunkina asukkaille ja teillekin, jotka olette täällä vain käymässä. Vaikka tie veisi välillä toiselle puolelle maailmaa, niin tietää, että kotiin voi aina tulla, omana itsenään ja ovet ovat aina auki.
Kuvaa klikkaamalla avaat sen suurempana.
