Hanna Fähnrich
>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)
lauantai 4.7.2026
selkoseurat klo 14.30
Hanna Fähnrich
Jumalan kämmenellä -virsi (virsi 499)
Rakas selkoseuraväki. Me valmistelimme tätä tarinaa toivosta Ylivieskan ihanien ystävyydenkerholaisten kanssa. Kaksi kerhokertaa me vietimme lämmitellen ja laulaen toivon äärellä. Toivon äärelle pysähtyminen on niin tärkeätä tänä päivänä, koska esimerkiksi uutiset nakertavat kovasti meidän sisäistä valoamme, toivoa.
Muistaako kerholaiset, miten lämmittelimme toivon äärellä? Me lähdimme metsästysmatkalle. Emme metsästäneetkään leijonaa (paitsi välillä vahingossa), vaan me metsästimme toivoa. Raamatussa nimittäin niin hienosti sanotaan, että sinua ja minua kutsutaan toivoon. Ajattelen, että Taivaan Isällä on meille jokaiselle ihan henkilökohtainen kutsukortti toivon valtakuntaan.
Miten toivon valtakuntaan löydetään? Sydämen avulla. Ja niin me aukaisimme kerholaisten kanssa sydämen silmät ja lähdimme toivon metsästysmatkalle – ja se ravitsi niin sisintä auringolla, että haluamme tehdä sen saman teidän kanssanne tänään täällä selkoseuroissa. Aukaistaanpa siis sydämen silmät ja korvat ja lähdetään toivon metsästysretkelle.
*******************************************************************************
Toivoa mä metsästän -laulu
Toivoa mä metsästän -laulun avulla saavumme toivon laaksoon. Siellä kuuntelemme ja katselemme ja maistelemme toivoa…
Kuuntelen, on aivan hiljaista -virsi (virsi 922) (Meillä myös Katselen- ja Maistelen-säkeistöt!)
Kuuntelen. Minkälaiselta toivon laaksossa kuulostaa? Kauniilta. Siellä ihmiset voivat liikkua vapaasti ja siellä käki kukkuu. Siellä on ystävällisiä sanoja ja iloa, naurua. (Näin kuuntelimme kerhossa 4.5.26.)
Katselen. Minkälaiselta toivon laaksossa näyttää? Siellä aurinko paistaa. Siellä kukat keinuvat tuulessa. Siellä on järvi ja ihmisiä, jotka hymyilevät ystävällisesti. Ja siellä on leirinuotio. (Näin katselimme kerhossa 4.5.26.)
Maistelen. Minkälaiselta toivon laaksossa maistuu? Oi, lätyille tietenkin ja makkaroille. Ja nokipannukahveja ei tietenkään saa unohtaa – eikä suklaata, eikä mansikoita ja kermajäätelöä. (Näin maistelimme kerhossa 4.5.26.)
*******************************************************************************
Rakas selkoseuraväki. Eikö tehnytkin hyvää lämmitellä toivon äärellä – niin kuin leirinuotion tai kynttilän äärellä lämmitellään.
Kerholaiset saivat vielä valita toivon kuvia iltahartauden aikana. Jonna valitsi nämä kynttilät. Nämä kynttilät juttelevat minulle siitä, ettei meidän tarvitse pelätä vaikeuksia. Toivo näyttäytyy toivona pimeää taustaa vasten. Vaikeudet aukaisevat sydämen silmät toivolle. Ne tekevät sydämen toivon sitkeäksi ja uljaaksi.
No sitten vielä: Sini valitsi tämän suloisen koiran ja Juha nämä äitienpäiväsuklaat. Arvatkaa mitä! Toivo syntyy pienistä asioista. Se syntyy siitä, että pääsee silittämään suklaasilmäistä koiraa tai syömään suklaakonvehdin. Toivoa on siis niin helppoa lahjoittaa eteenpäin. Kokeillaanpa heti tänään. Hymyillään toinen toisillemme. Hymystä vasta tarttuukin aurinko, toivo toisen sydämeen.
Ja sitten vielä: Anneli valitsi tämän jouluisen kuvan ja Sulo tämän pääsiäiskuvan. Ja Tuula tämän kuvan äidin katseesta, vanhemman rakkaudesta. Mistä toivo ennen kaikkea syntyy ja syttyy? Jumalan sydämestä, hänen rakkaudestaan. Sisimmän valo syntyy siitä, että Jumala katselee meitä rakkaudella koko elämämme ajan.
Meidän ei siis todellakaan tarvitse lakata toivomasta, vaan saamme joka päivä metsästää toivoa; seikkailla yhä syvemmälle rakkauden ja toivon valtakuntaan. – Aamen.
Lasken matkaan leijan kauneimman -laulu
Klikkaamalla kuva avautuu suurempana.
