Voitto Huotari
>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)
lauantai 4.7.2026
päiväseurat klo 13.00
Voitto Huotari
”Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää.” Näin äsken veisasimme. Herättäjäjuhlille kokoontunut väki ei nyt näytä kerjäläisiltä. Täällä on moninainen joukko tavallisia suomalaisia: vanhoja ja nuoria, toiset kesävaatteissa, toiset juhlavammin pukeutuneina. Perheitä lapsineen, yksin, ystävien kanssa. Kerjäläiset ei näytä tällaisilta.
Kristittyjä voi luonnehtia armon kerjäläisiksi. Näin on kuvattu erityisesti herännäisyyden uskonkäsitystä. Mutta asuuko meissä sisäinen kerjäläinen? Vai onko tämän päivän hyvinvointi tukahduttanut sen?
Hengen ravintoa on tarjolla moneen lähtöön. Mieli on kylläkin toisinaan kipeä elämän paineiden, kiireiden ja murheiden keskellä. Etsimme taitoja elämän hallintaan, oman itsemme hyväksymiseen ja kulloinkin meneillään olevan hetken kokemiseen. Mutta näemmekö Jumalasta luopumisen ongelmiemme perussyynä? Kaipaammeko ratkaisuksi sitä, että Jumala armahtaisi meitä? Vieläkö meissä on hengellistä tilaa uskon kerjäläiselle? Tai onko edes tarvetta?
”Koska valaissee kointähtönen.” Kointähti, aamutähti, on vertauskuva Kristuksesta. Onko meidän sisäisessä hämäryydessämme Kristuksesta koittavan valon odotusta?
Nykytyyliä on tuoda esiin peittelemättä omia vahvuuksia, silloin kun haluaa menestyä. Uskon asioissa sen sijaan heikkous on menestymisen salaisuus. Heikkous antaa tilaa Jumalalle tarttua meihin. Me rakastamme kauneutta, voimaa ja menestystä. Jumalan rakkaus on toisenlaista. Jumala rakastaa heikkoa ja vähäistä. Hän tekee heikosta vahvan.
Armon kerjäläisestä Jumalan suosioon päässyt ei ole uskossaan koppava. Hänelle on tärkeintä nöyrä Kristuksen seurassa eläminen. Jos Kristus jää taka-alalle, sellaisesta uskovaisesta tulee itsekeskeinen. Hän tietää, millaista uskon pitää olla ja mitä se edellyttää. Se johtaa itsevarmaan hurskauteen. Tekopyhyyteen.
Tekopyhä on vaarallinen ihminen. Tekopyhä on vaarallinen itselleen. Hän asettaa uskolleen ihmistekoisia käyttäytymissääntöjä. Niillä hän tekee hurskaudestaan suorituskeskeistä ja kireää – aivan tarpeettomasti. Meidän uskomme kuoriutuu tarpeettomasta, kun olemme lähellä Kristusta.
Tekopyhä on vaarallinen myös toisille. Hän vaatii muilta samaa, millainen hän itse on tai toivoisi olevansa ja enemmänkin. Omat uskonkäsitykset ovat käsikassara toisten karsimiseksi, nöyryyttämiseksi ja ahdistamiseksi. Tapakysymyksistä tulee uskonkysymyksiä. Jeesuksen alkuperäinen tuoreus jää uskonnollisten kuvioiden tunkkaiseen hämärään. Sellainen hurskaus levittää pessimismiä ja fundamentalismia.
On sellaistakin tekopyhyyttä, josta puuttuvat kosketukset arkiseen elämään. Kannetaan huolta sielusta, ikään kuin se olisi erillinen siitä, mitä elämä muuten on. Vaaditaan toisilta uskoon tulemista näkemättä, mikä kaikki vie uskomisen mahdollisuuksia. Martin Luther King, mustien vapaustaistelija ja köyhien ja sorrettujen puolestapuhuja, sanoi aikanaan näin: Sellainen uskonto on kuolemaisillaan ja odottaa vain omaa hautajaispäiväänsä, joka kantaa huolta ihmisen sieluista mutta ei ole yhtäläisesti huolestunut niistä olosuhteista, jotka tuhoavat sielun, tukahduttavat ja rampauttavat sielun.
Sellaisen tekopyhyyden hautajaispäivä ei kylläkään näytä vielä olevan käsillä. Niinpä Kristuksen seuraaminen kutsuu meitä omastamme jakaen muistamaan niitä, jotka ovat elämässä ahtaalla henkisesti tai aineellisesti. Niitä, joiden sisäinen ihmisyys, heidän sielunsa, tukahtuu olosuhteiden hämärässä.
Tekopyhä usko on otettu myös poliittisten tavoitteiden palvelukseen. Sitä on nyt räikeällä tavalla niin idässä kuin lännessäkin. Kristukselle uskollinen kirkko toimii kaikille kuuluvan ihmisarvon, totuuden, oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisenrakkauden puolesta. Jos kirkon toiminnassa ei nimenomaan tätä päällimmäisenä tunnisteta, se ei ole oikealla asialla. Sellaista uskonnon väärinkäyttöä ei hillitä uskonnottomuudella vaan selkeällä, aidolla Kristus-uskolla.
Hyvät ystävät. Tekopyhyyttä on nyt ravisteltu oikein olan takaa. Mistä olisi aloitettava sen perkaaminen? Se on aloitettava meistä itsestämme. Nämä herättäjäjuhlat ovat onnistuneet, jos tekopyhyys karisee meistä. Tekopyhyys karisee Kristusta katsellen ja häntä seuraten. Lähituntumassa Kristuksen kanssa saamme yhteiseen elämään raikkaan tuulahduksen vapautta, levollista iloa, kiitollisuutta ja tulevaisuuteen luottamista.
Kuvaa klikkaamalla avaat sen suurempana. Julkaistaessa mainittava "kuva Mikko Huotari".
