Saara Sumela
>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)
lauantai 4.7.2026
iltaseurat klo 18.30
Saara Sumela
Matkani körttinä
Kun täytin 3 vuotta, halusin viettää synttäreitäni järjestämällä seurat. Silloin pyysin mummuani näyttämään lasten Raamattua ja minä kerroin omin sanoin Raamatun kertomusta Nooan arkista kuvien perusteella. Sen jälkeen en ole pitänyt seurapuhetta vasta kuin nyt, joten hyppy tähän hetkeen on aika iso.
3-vuotiaana pidin seurapuheeni prinsessamekossa, tänään kuitenkin pukeuduin sukuni körttipukuun. Puku on alunperin mummuni isotädin Hilma Harvalan. Olen siis viidettä sukupolvea, joka käyttää tätä pukua. Haluan jatkaa äitini suvun körttiperinnettä sekä jakaa teille matkaani körttinä.
Kun olin pieni, meidän perhe kävi aktiivisesti herättäjäjuhlilla joka kesä yhdessä sukulaisten kanssa. Näiltä juhlilta on hyviä muistoja, mutta myös pettymyksiä, kun vaikkapa riisipuuroa sai syödä vain yhden lautasellisen. Yksi muisto, joka on erityisesti jäänyt mieleeni, on Nilsiän herättäjäjuhlat vuonna 2017. Olin vasta ollut lasten telttaleirillä Telttiksellä Aholansaaressa, ja herättäjäjuhlien ollessa Nilsiässä olin tosi innoissani näyttämässä perheelleni leiripaikkaa saaressa.
Kasvaessani vanhemmaksi herättäjäjuhlat kävivät mielestäni todella tylsiksi. Hyvä, että jaksoin olla yhden päivän mukana. Tämä oli kuitenkin ennen riparia, eikä minulla ollut oikein kavereita juhlilla, paitsi sisarukseni ja serkkuni.
Lopulta tuli aika ilmoittautua rippikouluun. Pohdin pitkään, lähdenkö riparille Aholansaareen vai oman seurakuntani leirille tänne Ylivieskaan. Minulle oli tärkeää, että sain itse valita leiripaikkani. Ennen Aholansaaren ripari-ilmoittautumisen aukeamista vaihdoin varmaan päivittäin mielipidettäni siitä, mihin menen. Lopulta pitkän harkinnan jälkeen päädyin Aholansaaren ja olen siitä päätöksestä onnellinen.
Rippileirini oli vuonna 2023 Ahis 2. Rippikoulukokemukseni oli perushyvä. Meillä oli hyvä ryhmähenki ja leirin aikana oli hyvät säät. Myös meidän isoset oli mielestämme parhaita, mutta sain leiriltä vain pari ystävää. Onneksi en lannistunut, vaan menin riparin jälkeisiin jatkotapahtumiin. Siellä tutustuin uusiin ihmisiin ja sainkin oman saarikaveriporukan. Lisäksi sain paljon tuttuja. Aina oli joku, jolle jutella tai joku kenen viereen istua.
Vuosi vierähti ja uudet riparilaiset ilmestyivät Saari-tapahtumiin. Tutustuin nopeasti heihin ja sain uusia läheisiä ystäviä. Alkuperäinen kaveriporukkani ei enää käynyt niin aktiivisesti tapahtumissa. Tietenkin minulla on ikävä vanhoja kavereita, mutta välimatkat ja menot estävät näkemästä vapaa-ajalla ja se harmittaa usein.
Olen tutustunut Saari-tapahtumissa moneen ihanaan ihmiseen ja yksi heistä on poikaystäväni Vimma. Tutustuimme alueyhteyshenkilöiden eli AYH:oiden järjestämällä komedialeirillä, joka pidettiin täällä Ylivieskassa Raudaskylällä. Olin silloin itsekin alueyhteyshenkilö ja mukana järjestämässä kyseistä leiriä. Siellä ystävystyttiin Vimman kanssa nopeasti, koska meillä oli yhteisiä kavereita. Jatkoimme tutustumista ja aloitimme seurustelun viime vuoden maaliskuussa. Voisin puhua Vimmasta vaikka koko puheen, mutta siirrytään kuitenkin eteenpäin.
Omien kokemusteni pohjalta olen halunnut antaa myös muille unohtumattomia leirejä, joten menin isoseksi Aholansaareen. Viime kesänä olin Ahis 3 leirillä isosena ja sitä edellisenä kesänä isosena Telttiksellä. Toivon, että leiriläiset saivat hyviä muistoja ja että he pääsivät kokemaan ripauksen saaren taikaa.
Haluan myös tukea Aholansaaren toimintaa, joten olen ollut siellä nuorisotalkoolaisena parina kesänä. Sieltäkin olen saanut uusia ystäviä sekä oppinut erilaisia hyödyllisiä taitoja. Talkoolaisena ollessa saa myös viettää vapaa-aikaa saaressa.
Alussa mainitsin siitä, miten varsinkaan ennen riparia en olisi jaksanut käydä näillä juhlilla. Nyt kuitenkin tilanne on ihan toisenlainen, en nimittäin jäisi pois mistään hinnasta. Tuntuu ihmeelle, miten saaren ilmapiiri ja ystävien seura muuttaa mielen.
Herättäjäjuhlilla monesti näkee kavereita pitkästä aikaa ja pääsee myymään körttipastilleja hyvässä seurassa sekä ihan muutenkin viettämään antoisaa viikonloppua ystävien ja sukulaisten ympäröimänä. Tänä vuonna olen ollut myös herättäjäjuhlien järjestämisessä mukana ohjelmatoimikunnassa ja tuonut nuorten näkökulmaa esille.
Olen tullut monien vaiheiden kautta siihen missä olen nyt. Odotan tulevaisuutta yhtä innolla kuin muistelen menneitä lämmöllä. Vaikka välillä on ristiriitaisia ajatuksia, niin emme saa luopua toivosta. Nooan arkissakin, josta puhuin 3-vuotissyntymäpäivilläni, toivo kantoi läpi vedenpaisumuksen. Emme lakkaa toivomasta. Saamme luottaa Jeremian kirjan sanoihin: “Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)
Kuvaa klikkaamalla avaat sen suurempana.
