Lataa puhe pdf-muodossa tästä.

>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)

lauantai 5.7.2025
päiväseurat klo 13.00
Sauli Niinistö

Teksti on kirjoitettu muistiin puheen aikana Körttiradion lähetyksestä.

 

Oikein hyvää iltapäivää, on upeaa nähdä, että teitä, meitä on täällä näin paljon. Itse asiassa ainutkertainen kokemus minulle nähdä näin iso joukko ihmisiä samalla kertaa.

Niin, ihmisiä.

Oikeastaan ihmisistä tai ihmisestä ajattelin puhua. Olemme kaikki tavanneet lukemattoman määrän kanssaihmisiämme. Niin minäkin, aika lailla edustavankin joukon. On ollut suuria päättäjiä, on ollut kadun ihmisiä. Kaikesta siitä olen kuitenkin joutunut tekemään sen johtopäätöksen, että vain ihmisiä me kaikki olemme. Toki erilaisia, mutta vain ihmisiä.

Jos ajatellaan luomakunnan kokonaisuutta tai luonnonvoimia, joista on viime päivinäkin saatu kokemuksia, niin kyllä me loppujen lopuksi olemme kaikki niitä maan hiljaisia.

Minua kovasti mietityttää, kun maailma menee lujaa eteenpäin ja tarkoitan tällä teknologia kehitystä. Miten ihminen siinä pysyy mukana.

Paljon on teknologiaa luotu. On käyty kuussa, on luotu aseita, joilla ihmiskunta nopeasti kykenee tuhoamaan itsensä. Tänä päivänä me kaikki seuraamme digimaailman kehitystä, saati sitten tekoälyä. Ja joka päivä törmäämme johonkin uuteen.

On syntynyt paljon välineitä sekä hyvään että pahaan. Tämä kaikki jättää yhden kysymyksen: entä ihmiset, muutummeko me sisäisesti samaa tahtia?

Perustuntemuksemme: rakkaus, viha, ilo, suru, myötätunto tai itsekkyys jne, ne ovat kyllä aikojen yli säilyneet samoina. Me löydämme ne vanhoista kirjoituksista, vaikka Raamatusta tai hellenistisestä kulttuurista. Ei mitään uutta tunteen pohjaa ihmiskunta ole itselleen kehittänyt.

Pitäisikö sitten keksiä jotain uutta? Luulen, että siihen meillä ei yksinkertaisesti ole älyllisiä eikä asenteellisia mahdollisuuksia. Meidän esivanhempamme vuosituhansien aikana ovat käyneet kaikki ihmisen sisimmän tuntemuksen muodot jo läpi.

Pärjätäänkö sitten näillä tunteilla? Voidaanko niillä matkalaista taluttaa? Haluaisin tuoda esiin erityisesti tässä kaksi asennetta.

Toinen on luottamus ja toinen on velvollisuus, vastuu.

Ensin siihen luottamukseen. Luottamus on hyvin monitahoinen asia: luottaako itseensä, luottaako toiseen, tai kokonaan toisin päin: herättääkö ja onnistuuko herättämään muissa ihmisissä luottamusta?

Ajatellaanpa vaikka yksinäisyyttä. Meillä on paljon vanhuksia, jotka ovat monet jääneet kovin yksin, tai nuoria, jotka joukossa ollessaankin joutuvat tuntemaan yksinäisyyttä sen joukon samankaltaisuuden paineen vuoksi. Pitääkö olla samanlainen kuin kaikki muut? Ellen ole, pyrin siihen, ellen onnistu, jään yksin.

Luottamus voi olla hyvä lääke tässä. Muissa ihmisissä voi herättää luottamusta pienellä liikkeellä, vaikka tervehtimällä naapuria, joka ehkä jää miettimään, että minut sentään huomattiin. Ja siitä voi mennä eteenpäin: hänen luottamuksensa muihin kasvaa.

Sama koskee tietysti nuorta. Meidän tulisi osata esittää oikea rooli, oikeat kysymykset nuorelle, joka tuntee joukossa ollessaankin yksinäisyyttä.

Sitten siihen vastuuseen ja velvollisuudentunteeseen. Meillähän on tapana puhua, että vastuu painaa hartioita, tai että velvollisuus vaatii. Siis nähdä nämä ominaisuudet vaativina ja ehkä vähän kielteisinä. Minä näkisin ne toisin päin.

Ajatellaanpa vaikka velvollisuutta: se voi olla myös onnen lähde silloin, kun täyttää velvollisuutensa. Uskon, että meillä kaikilla on sellaiset kokemukset, pieniä tai suuria, että kun tänään tuli tehtyä tuo juttu, joka on pitkään odottanut, tunnen itseni tyytyväiseksi.

Samoin vastuun kantaminen itsestä ja toisesta oman mittansa mukaan on toisten huomioimista, mutta myös itsensä palkitsemista. Kun sanoin ”mittansa mukaan”, ei tietysti kukaan voi ottaa velvollisuuksia tai vastuuta, johon ei kykene vastaamaan, eikä sellaista voi keneltäkään vaatia. Mutta jos mittansa mukaan täyttää, minä väitän, että se on myös tyytyväisyyden ja onnellisuuden lähde.

Tänä päivänä me kaikki huolestuneina seuraamme maailman uutisia. Mitä kaikkea paha aon sattunut ja mitä ehkä vielä sattuu.

Minulla on vähän toisenlainen tunne. Minä uskon siihen, että järki kyllä kaikkien päässä viime kädessä voittaa. Lopetankin puheenvuoroni pieneen anekdoottiin, jota usein mielelläni muistelen. Se on nimittäin kertomus siitä, kun amerikkalaiselle kirjailijalle Mark Twainille, joka ei ollut erityinen musiikkimies, kysyttiin mitä pitää Richard Wagnerin musiikista. Hän vastasi: Siitä voidaan olla monta mieltä, mutta yksi asia on varma, se on parempaa kuin miltä se kuulostaa.

Vaikka tämän päivän uutiset meitä huolestuttavatkin, minä olen varma, että tulevaisuus on parempi kuin miltä se näyttää.

 

Kuvaa klikkaamalla avaat sen painokelpoisena. Julkaistaessa mainittava "kuva Matti Porre".

Presidentti Sauli NIinistö oli puhujana herättäjäjuhlilla Salossa 5.7.2025. Niinistöä olivat vastaanottamassa Salon seurakunna kirkkoherra Timo Hukka (taustalla vasemmalla) ja Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Kalle HIltunen (keskellä).
Kuvaa klikkaamlala avaat sen painokelpoisena. Julkaistaessa mainittava: "herättäjäjuhlat / Mika Honkanen"