Lataa puhe pdf-muodossa tästä.

>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)

lauantai 5.7.2025
lähetysseurat klo 15.30
Hannu Suihkonen

.

150 vuotta sitten, vuonna 1875 perustettiin Suomalaisten merimiesten ulkomaiden satamissa sielunhoitoyhtiö. Sielunhoitoyhtiö vaihtoi pian nimeksi Suomen Merimieslähetysseura, joka nykyisin tunnetaan nimellä Suomen Merimieskirkko. Muutamia vuosia aikaisemmin oli perustettu Suomen Lähetysseura, jolla oli merkittävä rooli sielunhoitoyhtiön perustamisessa. Näiden herättäjäjuhlien teeman mukaisesti Merimieskirkko on ollut matkalaisen kanssa ja mukana, ehkä jopa häntä taluttamassa jo 150 vuotta. Myös Merimieskirkko itse on ollut ja on matkalla.

1800-luvulla maailmassa tapahtui merkittäviä muutoksia. Teollistuminen ja kansainvälisen kaupan kasvu lisäsivät merenkulun tarvetta ja myös suomalaisten merenkulkijoiden määrää. Pohjoismaiden mallin mukaan myös Suomessa tunnettiin tarvetta pitää huolta ja tukea ulkomailla seilaavia suomalaisia merenkulkijoita. Suomessa seurattiin ja oltiin valveilla siitä mitä maailmalla tapahtuu. Suomesta lähdettiin merille ja yhä kasvavissa määrin siirtolaisiksi eri puolille maailmaa. Se oli tuon ajan globalisaatiota. Lähteminen siirtolaiseksi tai merille tarkoitti kodin, kielen ja tutun yhteisön taakseen jättämistä. Ulkomailla liikkuvien suomalaisten tarve oli ilmeinen: suomalaiset tarvitsivat kodin kaukana kotoa, paikkaa ja yhteisöä, jossa sinut nähdään ja kuullaan omana itsenäsi ja jossa sinä tulet ymmärretyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin olet.

Tänään elämme jälleen murrosta. Ilmastonmuutos, turvallisuustilanteen heilahtelut, työn murros ja teknologian kehitys ovat muuttaneet suomalaisten liikkumisen ja ulkomailla asumisen syitä. Joku lähtee etätöihin Espanjaan, toinen ulkomaille opiskelemaan ja kolmas talvikaudeksi lämpimään. Edelleen ulkomaille voi viedä työ, rakkaus tai sattuma. Jotkut tekevät työtä laivoissa turvaten siten tarvitsemiemme päivittäisten tarvikkeiden ja ruoan saannin. Kaikkia heitä yhdistää yksi asia: ihminen kaipaa yhteyttä ja yhteisöä sekä kuulluksi ja nähdyksi tulemista.

Merimieskirkon tehtävä ei ole muuttunut: tehtävämme kuten koko kirkon tehtävä on olla läsnä, kuunnella ja kohdata. Mutta tavat, joilla tämän tehtävän toteutamme, ovat muuttuneet ja toiminta-alueemme laajentunut. Olemme eri tavoin läsnä noin 40 maassa. Kirkkojen ja toimintatilojen rinnalla kulkee liikkuva työ, verkossa tapahtuva kohtaaminen ja sielunhoito, avoimien yhteisöjen rakentaminen ja tukeminen sekä kansainvälinen merenkulkijatyö Suomen satamissa. Maailman muutoksen keskellä kysymme nyt ja tulevaisuudessa: missä ihminen kaipaa tukea – ja miten me voimme olla siinä rinnalla.

Yksi rinnalla kulkemisen muoto on Merimieskirkon työ suomalaisilla rahtialuksilla. Työntekijämme seilaa aluksen mukana usein viikon mittaisen seilauksen, jossa hän on merenkulkijan rinnalla 24/7. Minun ensimmäinen kontaktini Merimieskirkkoon oli kun toimin vapaaehtoisena laivapappina noin kolmekymmentä vuotta sitten, tehden muutaman tällaisen seilauksen. Matkalaisen tie jatkui siitä Hampuriin merimiespapiksi. Koen, että olen monella tapaa ollut ja olen talutettavana.

Merimieskirkon perusarvo on vieraanvaraisuus. Mutta mitä se tarkoittaa tänä päivänä? Ei pelkästään kahvia ja pullaa – vaan toisen tunnistamista lähimmäiseksi. Vieraanvaraisuus on teko, jossa sanomme: sinä kuulut joukkoon. Se on myös evankeliumin ydin: Kristuksen rakkauden ja armon tähden sinä olet rakastettu ja hyväksytty. Vieraanvaraisuus tarkoittaa Jumalan rakkauden välittämistä, joka kohdistuu jokaiseen.

Tänään suomalainen maailmalla tai kansainvälinen merenkulkija Suomen satamassa kaipaa ennen muuta yhteyttä ja kuulluksi sekä nähdyksi tulemista. Yksinäisyys on todellista. Arjen kysymykset ulkomailla voivat olla raskaita: miten jaksan, kun perhe on hajallaan? Kuka ymmärtää minua, kun kieli ja kulttuuri ovat vieraita? Entä miten elän kristityn kutsumusta todeksi vieraalla maaperällä? Ulkomaalaisen merenkulkijan tullessa Suomen satamaan hänen kysymyksensä on: Miten saan yhteyden läheisiini, olen ollut jo monta kuukautta, kenties kokonaisen vuoden erossa perheestäni.

Näihin kysymyksiin ei ole yhtä vastausta, mutta on yksi periaate: pitää kulkea rinnalla, antaa tilaa kysymyksille, kuunnella ja nähdä. Se on uskoakseni herännäisyydenkin ytimessä: kuulolla oleminen ja lähimmäisen rakastaminen.

Merimieskirkko tekee kirkon ja seurakuntien työtä ulkomailla asuvien ja liikkuvien suomalaisten sekä merenkulkijoiden kanssa. Meidän kutsumuksemme on yksinkertainen: olla vieraanvaraisia maailmalla ja Suomessa. Juhlavuotemme teema on Kanssasi maailmalla, olemme matkalaisen kanssa Jumalan, lähimmäisen ja muuttuvan maailman äärellä.

Kuvaa klikkaamalla avaat sen painokelpoisena.