Päivi Pulkkinen-Watson
>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)
perjantai 4.7.2025
aattoseurat klo 18.00
Päivi Pulkkinen-Watson
Kuule Jeesus minua, matkalaista taluta. Näin rukoillaan Siionin virressä 124.
Olemme oppineet kävelemään noin vuoden ikäisenä. Sitä ei voi itse muistaa, vaikka se on varmasti mullistanut siihenastisen elämämme. Jotain siitä voit aavistaa, kun näet taaperon avoimessa huoneessa. Ilo loistaa hänen kasvoiltaan, kun hän kulkee hiukan haparoivin askelin tuon tilan poikki. Pikkuhiljaa askel vahvistuu. Siitä lähtien olemme kävelleet, sitä sen kummemmin miettimättä. Ennen kuin me opimme kävelemään, meitä on talutettu. Niin myös silloin, kun ennen itsestään selvästä kävelystä tuleekin vaikeaa ja tarvitsemme tukea. Jokainen tarvitsee joskus tukea ja talutusta elämän matkalla.
Minun Vaarini jäi täysorvoksi 10 vuoden ikäisenä. Hän ja hänen kuusi sisarustaan asutettiin lähinnä sukulaisten luo eri puolille pitäjää. Vanhimmat sisarukset menivät jo töihin. Vaarin otti luokseen hänen isänsä ystävä. Hänen talossaan vaarini joutui myös töihin: paimeneen. Kukaan ei varmaan osaa kuvitella nykypäivänä kymmenenvuotiasta lasta yksin metsässä lehmiä paimentamassa. Mutta niin tehtiin vain vähän toistasataa vuotta sitten.
Ehkä silloin vaari tottui liikkumaan metsässä ja oppi rakastamaan metsää. Muistan oman lapsuuteni metsäretket hänen kanssaan. Käytiin mustikassa ja vaellettiin. Mustikkaretkillä hän keitti nokikahvit. Jos vaari näki tienvierellä tuohia, hän keräsi niitä mukaan sytykkeiksi mökin takkaan tai saunan uuniin. Huomaan nyt tekeväni samaa. Kerran hän vei meidät pienelle metsäaukiolle katsomaan kangasvuokkoja, harvinaisia ja rauhoitettuja. Niitä katselimme hiljaa. Siinä hetkessä oli jotain pyhää. Toivon, että ne edelleenkin kasvavat siellä. Äidin kanssa olen myös vaeltanut metsissä, muistiin on jäänyt erityisesti päiväretki karhunkierroksella Kuusamossa. Olin silloin 7-vuotias.
Meitä vanhemmat polvet ovat liikkuneet metsässä, luonnollisesti. keränneet marjoja ja sieniä. Nyt puhutaan metsän ja luonnossa liikkumisen terveysvaikutuksista. Siksikin on tärkeää, että lapsia viedään metsäretkille tutustumaan luontoon ja kaikkeen mitä se tarjoaa. Rakkaus ja kunnioitus luontoon syntyy silloin. Sukupolvelta toiselle. Omat lapsuuteni vaellukset kuuluvat elämäni tarinaan. Sellaisen perinnön kanssa oppii myös pitämään huolta luonnosta, ja nauttimaan luonnossa vaeltamisesta.
Ihmiset ovat aina vaeltaneet. Pyhiinvaellus tunnetaan kaikissa maailman uskonnoissa. Jo ennen kristinuskon tuloa suomalaiset vaelsivat pyhiin paikkoihin luonnossa. Esi-isiemme oli helppo siirtyä luontovaelluksista kristillisiin vaelluksiin. Pyhiinvaellus on yksi näiden herättäjäjuhlien teemoista.
Matka näille herättäjäjuhlille on eräänlainen pyhiinvaellus myös. Olemme yhdessä täällä vaeltaneet, Siionin virsiä veisaten. Valmistelleet juhlia, yhdessä tehden. Afrikkalainen sananlasku kuuluu: jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat mennä pitkälle, mene yhdessä. Matka on ollut pitkä, mutta se on tehty yhdessä, talkoilla. Jokainen on tuonut oman työpanoksensa, omat lahjansa näiden juhlien valmisteluun. Olemme odottaneet teitä. Tervetuloa Salon herättäjäjuhlille.
Kuule Jeesus minua, matkalaista taluta.
Kuvaa klikkaamalla avaat sen painokelpoisena. Julkaistaessa mainittava "kuva Riitta Koivisto".
