Pauliina Parhiala

Lataa puhe pdf-muodossa tästä.

>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)

lauantai 6.7.2024
lähetysseurat klo 15.30
Pauliina Parhiala

Kuluneen vuoden aikana sydämeni on särkenyt Gazan lasten ja aikuisten kärsimys. Humanitaarinen tilanne on ollut Gazassa heikko pitkään. Viime vuoden lokakuussa alkaneen äärijärjestö Hamasin ja Israelin välisen sodan uhreja on lähes 40 000. Tämä kaikki on järjetöntä.

Osa israelilaispoliitikoista on suhtautunut kriittisesti Gazan siviilien auttamiseen, koska heidän mielestään äärijärjestö Hamas vain vahvistuu siviilejä auttamalla.

Nälänhätä kuitenkin uhkaa Gazan siviilejä. Avustuskuljetukset seisovat rajalla, taas kerran. Äärioikeisto häiriköi kuljetuksia Israelin puolella, Gazassa häiriötä aiheuttavat ryöstelijät ja kaaos. Avustusreitit eivät ole turvallisia ja epätoivo syvenee.

Käydessäni Länsirannalla ja Jerusalemissa aiemmin tänä vuonna tapasin monia pitkäaikaisia työtovereitani ja rakkaita ystäviäni.

Paljon oli muuttunut. Myös ystävieni sydämissä. Moni oli antanut kaikkensa. He näyttivät minulle kuvia yhteisistä työtovereistamme, jotka olivat laihtuneet lähes tunnistamattomiksi. Lääkitsemättömät pitkäaikaissairaudet olivat tehneet tehtäväänsä. Itkua niellen katsoin kuvia pienissä kirkkotiloissa kyyhöttävistä perheistä tai rauniokasoille kotinsa uudelleen perustaneista ihmisistä. Miten rohkeaa on yrittää jaksaa vielä huomispäivään!

Länsirannalla asuvat palestiinalaiset pelkäävät gazalaisten kohtaloa. On rohkeaa yrittää elää arkea, auttaa lähipiiriä ja kauimmaisiakin selviämään taloudellisista vaikeuksista ja valtavasta henkisestä paineesta. Illasta toiseen Israelin sotilaat partioivat naapurustoissa ja etsivät jotakuta.

Israelissa tuttavani kertoivat samalla rauhantyön vaikeutumisesta. Demokratia kuihtuu Israelissa eikä tilaa olisi enää sodan vastustamiselle ja yhteisen yhteiskunnan rakentamiselle. Nyt on erityisen rohkeaa puhua yhteisestä yhteiskunnasta juutalaisten ja arabien välillä, rauhasta ja väkivallasta pidättäytymisestä.

XX

Usko on sen toivon todellisuutta, jota ei vielä nähdä. Kristillinen toivo perustuu siihen, että tiedämme, että paremmat ajat ovat edessä.

Jumala syntyy ihmiseksi, pelastamaan ihmiskunta ja kaikki luotu synnin vallasta. Jumala itse kärsii kovuutemme, häikäilemättömyytemme ja armottomuutemme hinnan. Keskeneräisinä ja kelvottomina saamme nojata Jumalan armoon. Armo on täysin Jumalan käsissä.

Tähän Jumalan rakkauteen ja pelastustyöhön perustuu toivomme.

XX

Lähi-idän, Ukrainan, Sudanin ja monen muun konfliktialueen kärsimyksen keskellä ajatus paremmista ajoista tuntuu kaukaiselta, jopa mahdottomalta.

Evankeliumissa fariseukset kysyvät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee. Jeesus vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Ajatus on häkellyttävä, mutta konkretiassaan puhutteleva. Jumalan valtakunta on tässä ja nyt ja tulee kerran täyteydessään.

Kärsimysten keskellä kaipaamme vapautusta, janoamme oikeudenmukaisuutta sekä vainon ja sorron päättymistä.

Jumalan valtakunta on kuitenkin läsnä. Se on olemassa keskellä sortoa, väkivaltaa, riistoa ja epäoikeudenmukaisuutta. Se on läsnä Gazassa, Mariupolissa ja El Geneinassa.

XX

Jumalan valtakunta murtautuu esiin, kun kerromme Jumalan rakkaudesta, teemme rauhan ja oikeudenmukaisuuden tekoja ja tavoittelemme hyvää lähimmäisellemme.

Kristittyinä osallistumme Jumalan lähetykseen maailmassa. Tehtävämme on tehdä Jumalan rakkaus näkyväksi kanssaihmistemme elämässä lähellä ja kaukana. Olemme Jumalan työtovereita. Osallistumme Hänen tehtäväänsä maailmassa.

Kuuntelemme omaatuntoamme. Emme katsele vierestä, uhriudu tai voivottele.

Pidämme vallanpitäjiä vastuussa, vaadimme tekoja rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Teemme rakkauden tekoja.

XX

Herättäjäjuhlien teema kolkuttelee mieltä pohtimaan tätä hyvän tekemisen ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksen välttämättömyyttä ja rohkeutta: Purjeisiini tuulta anna!

Meille luvataan Raamatussa monin eri sanoin, että voimme olla rohkeita, pelottomia ja lannistumattomia. Jumala on kanssamme, kulkee edeltä tai pujottaa käden käteemme. 

Muista, että olen sanonut sinulle: ”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.” Joosua 1:9

Meidät on kutsuttu elämään elämäämme siten, että olemme ihmisiä toinen toisillemme.

Sodan melskeen, vihan ja kärsimyksen keskellä valoa pimeässä loistaa jokainen rakkauden teko, hyvää tarkoittava sana, rukous lähimmäisen puolesta, ojennettu käsi, rauhantyö, jaettu leipä.

Ilman tätä valoa meillä ihmisillä on vain loputon pimeys.

Tässä rakkaudessa, tässä valossa pimeyden keskellä, on meille jokaiselle tärkeä tehtävä, Herramme Jeesuksen Kristuksen kutsu.