Juho Leskelä

Lataa puhe pdf-muodossa tästä.

>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)

lauantai 6.7.2024
aamuseurat klo 8.30
Juho Leskelä

Kädet ihan tärrää ku on nii jännää.
Sönkötänköhä ässät vai takerteleekohan ärrät?
No kohtahan se nähhää.

Herättäjän hallituksen kokouksessa joulukuussa päätimme Vaasan herättäjäjuhlien puhujista. Huomatessani nimeni päätösehdotuksessa möläytin "mitenköhän tuosta selvitään", johon sain varmasti lohduttavaksi tarkoitetun vastauksen: "Pahinta mitä voi käydä on, että sun puhe keskeyttää virrellä." Kuitenkin yhdessä tuumaillessamme emme osanneet sanoa milloin olisi herättäjäjuhlilla näin käynyt. Se lohdutti vähän.

En ole teologi, en tutkija, en filosofi enkä yhteiskunnallisesti muutenkaan erityismerkityksellinen. Päätin puhetta kirjoittaessa ja lyhyesti Iida Tukevan älykkäitä aivosoluja lainatessa puhua siis täällä tänään teille, rakkaille körteille ja körtin mielisille, siis muutamasta aiheesta täysin omasta näkökulmasta.

Sillä olemmehan kaikki omien näkökulmien asiantuntijoita ja hyvissä puheissa on aina vain 1 tärkeä aihe, siksi tässä puheessa on niitä muutama.

Koen olevani hyvästi körtti, en ääri, en melkein, vaan silleen hyvästi. Siitä ei kuitenkaan tarvi puhua sen enempää, sillä onhan meistä moni.

Kristittynä en osaa määritellä itseäni kuitenkaan yhtä ytimekkäästi. Tätä puhetta suunnitellessani ensimmäinen aihe-ehdokas olikin tämä. Ajattelin puhua siitä, kuinka suhteeni jumalaan on hankala ja miten silti ajattelen olevan kovasti körtti. Pohdin että aihe saattaisi kiinnostaa ja samaistuttaa nuorta yleisöä.

Suurin biiffini ison G:een kanssa minulla on jumalan hyvyys: miten kaikkivoivan ja kaikkihyvän jumalan maailmassa voikin olla näin paljon pahaa.

Kuitenkin ensimmäiset vedokset eivät tuottaneet tulosta, mitä pidemmälle kirjoitin, sitä absurdimmalta aihe alkoi kuulostaa. Päädyin mielen syviin syövereihin, simulaatioteorioihin, universaaleihin ulottuvuuksiin ja lopulta aina samaan lopputulokseen. Jeesus kuoli ristillä armahtaen syntimme ja usko jumalaan riittää pelastukseen.

Aloinkin miettiä kuinka paljon minä uskon jumalaan. Pahan turbulenssin iskiessä lentokoneeseen, tulevien koitosten tai menneiden typeryyksien ahdistaessa mieltäni iltaisin sängyssä pyöriessä ja surun hetkellä huomaan ajatusteni poukkoilevan jumalassa.

Näissä tilanteissa huomaan mieleni muodostavan teorioita siitä, miten jumala vastaisi minulle nyt. Yleensä ne lohduttavat tai tarjoavat näkökulmaa. Jumala siis antaa minulle lohtua. Jumala on siis aina läsnä, kun häntä tarvitsen ja kuuntelee aina kun annan hänelle mahdollisuuden. Jumala näyttää itsensä uskossa. Uskossa on jumala.

Vaikka kristinusko olisikin syntynyt välimeren psykedeelisessareista on se silti sosiaalirakenteeltaan vielä nykypäivänäkin tärkeä yhteisö ja turva ihmiselle. Turva, jossa itsekin vapaaehtoisesti viihdyn. Yhteisö, jonka perustana on armo ja rakkaus.

Herännäisyydestä olen itse löytänyt jumalan. Sekä yhteisön, joka on toiminut turvana minulle ja toivottavasti tulee sitä olemaan tulevaisuudessakin. Toivon myös, että tulevat nuoret ja esimerkiksi omat lapseni saisivat kasvaa myös siinä yhteisössä, jonka itse olen kokenut hyväksi. Enää ei ole körttiopistoja, joiden viisaat opettajat antaisivat myös hengellisiä eväitä nuorten koitoksiin.

Herännäisnuoria kumpuaa enää oikeastaan vain Aholansaaren rippikouluista.

Aholansaaressa kolme kesää nuorisotalkoo-ohjaajana, kavereiden kesken prolepälenä työskennellessäni sain suuren kunnian tutustua ja keskustella satojen hienojen herännäishenkisten nuorten kanssa. Jo pelkästään talkoisiin tuleminen kielii näiden nuorten asenteista ja rakkaudesta toisiaan ja Saarta kohtaan, mutta minusta myös herännäisyyttä kohtaan. Suurin osa näistä nuorista on tänään myös täällä, ei ehkä juhlakentällä kello kahdeksalta aamulla, mutta muutaman tunnin kuluttua nurmikolla auringon paisteessa keskustelemassa mitä mielenkiintoisimmista tai merkityksellisimmistä aiheista.

Olen itse saanut olla osana mietinnöissä muunmuassa Intian kaastijärjestelmästä, ilmastonmuutoksen torjumisen vastuunjaosta yksilön ja yhteisön välillä, jumalan olemassaolosta tai hänen persoonallisuudestaan ja monista muista. Nuorilla, ainakin Aholansaaressa tapaamillani, on valtavasti ideoita, näkemyksiä ja kysymyksiä.

Juuri näihin kysymyksiin ainakin itse nuorena tarvitsin vastaajaa, mutta ennen kaikkea tilaa ja paikkaa saada kysyttyä. Kysymykset ovatkin jossain suhteessa oleellisempia kuin vastaukset. Valitettavasti kuitenkin nuorilla on myös vaikeuksia ja pahaa oloa. Silloin yhteisö, jossa hyväksytään ja kuunnellaan, on hyväksi.

Vuosi sitten kirjoitin Saaressa saadusta inspiraatiosta pienen värssyn oman näkökulmani körttiläisyydestä. Käytän sanaa körttiläisyys, sillä se symboloi itselleni körttimielistä ajattelutapaa. Osa inspistä tuli myös Iidan ja Raisan tekstikokoelman osallistumispyynnöstä, josta tietenkin itse myöhästyin.

Räppilyriikkani kuitenkin sopii osuvasti tämän puheen teemaan, joten päräytän sen nyt tässä, tai ehkä lausun.

 

"Körttiläisyys on

Kun Helteessä herispenkeis on hiuka olo tukala
Tai ystäväin omaisten näkeminen sielo mukavaa
Sitä Kun siikkarit kulkee aina takataskussa mukana

Ja kun yhdessä saadaa rukoilla paavon pirtin tuvassa
Sitä Kun ei tiiä kuka heppu oikeen on toi jumala

Ja pitääkö se huolta kaikista rakkaista jotka on jo mullassa

MUTTA MULLE körttiläisyys on myös

Yksilöitä jotka kasvaa vielä muualtakin kun tukasta
Ja jotka etsivät paikkaansa tai ovat vähän hukassa

Ja Niitä jotka ei jaksa miettiä jumalaa yli oman tuskansa
Ja niitä jotka kävelivät ohi oman palavan puskansa"

 

Jotta nuorilla on ja tulee olemaan paikka kysyä hengellisiä ja herännäisyyteen liittyviä kysymyksiä on meidän yhteisönä turvattava nuorisotyömme jatkuvuus.

Kun itse käyn jumalanpalveluksessa, viimevuosina keskimäärin 3 kertaa vuodessa, kilautan kaikki kallisarvoiset kolikkoni kirkon keräykseen körttikollektiivin kannattamiseksi. Nimittäin nämä jumalanpalvelukset ovat olleet lähinnä Herättäjän kirkkopyhinä ja heristen sunnuntaina. Ja mikäli sinulle kukkaron kolikot tarkoittavat vähemmän kuin päivän budjettia, kannustan sujauttamaan satunnaisen setelinkin. Varsinkin jos kolehti on Herättäjän nuorisotyölle.