Saako ylivieskalainen rakastaa julkisesti nivalalaista? Miten yhteisö reagoi, kun kivikauden kylän asukas rakastuu? Entä mitä tehdään, kun 2050-luvun ylivieskalaisteinille ei kelpaakaan soijanakki vaan oikeaa sen olla pitäisi?

Julkaistu 4.7.2026

YTY-teatterin näytelmässä Bodi Längvits etsittiin ja myös löydettiin vastauksia näihin kysymyksiin. Samalla tartuttiin hulvattoman huumorin keinoin vaikeisiin asioihin, kuten erilaisuuteen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen haasteisiin. Perjantai-iltana esitetty aikamatka veti teatterin salin täyteen ja sai yleisön paitsi nauramaan kyyneleet silmissä, myös kohtamaan omia asenteitaan.

Näytelmän tuottaja ja toinen käsikirjoittaja Kirsi Myllykangas toteaa, että on surullista nähdä se, miten paljon ihmiset pelkäävät erilaisuutta ja miten tämä pelko ilmenee ihmisten välisessä kommunikaatiossa.  Näitä teemoja he halusivat yhdessä Tanja Kupiaisen kanssa nostaa esiin näytelmässä, jonka tyylikeinoksi valikoitui komedia. Se antoi mahdollisuuden luoda kärjistettyjä ja päälaelleen käännettyjä tilanteita.

Myllykangas myöntää, että näytelmän tekemisen myötä oli pakko todeta, ettei itsekään ole ennakkoluulottomuuden ekspertti, vaikka kuinka pitää itseään hyväksyvänä ja avarakatseisena. Lisää tuuletusta ajatukset saivat näytelmän harjoituksissa, joissa keskusteleva ja eri-ikäisistä ja muutenkin hyvin erilaisista ihmisistä koostuva esiintyjäryhmä kävi rikasta keskustelua näytelmän teemoista. ”Kuka oikeastaan voi päättää, mikä on ok? Ja minkälainen erilaisuus voi tuntua pahalta, mutta pitää silti hyväksyä?”

Osaksi herättäjäjuhlien ohjelmaa Bodi Längvits päätyi Saara Sumelan ehdotuksesta. Mukaan lähteminen ei epäilyttänyt yhtään, eikä myöskään juhlaperjantain yli satapäinen yleisö. ”Ihana, kun kaikille tulijoille saatiin paikka!”

YTY-teatterin ja Ylivieskan seudun kansalaisopiston yhteisproduktiona toteutettua Bodi Längvitsiä on esitetty Ylivieskassa kevään aikana seitsemän kertaa. Näytelmä on osa Oulu2026-ohjelmistoa ja se on ladattavissa ja katsottavissa näytelmät.fi -palvelussa.

Teksti: Maija Yliaho

Kuva: Kirsi Myllykangas/YTY-teatteri