Juhani Rekolan teologiasta väitöskirjan tehneen Anne Sumelan mukaan herättäjäjuhlien tunnus ”En lakkaa toivomasta” sopii hyvin yhteen Rekolan ajattelun kanssa.

Julkaistu 3.7.2026

Rekola ehkä sanoisi ”Kuitenkin toivo on”. Sanat eivät poista tai kumoa epätoivoa, vaan tuovat toivon toivottomuuden keskelle. Traagisen todellisuuden keskellä Jumala kuitenkin on, vaikka siltä ei tuntuisi.

Rekola-seminaarissa pohdittiin perjantaina 3.7. ennen herättäjäjuhlien aattoseuroja, mitä Rekolan teologialla on annettavaa nykyajassa. Sumelan alustuksen jälkeen seminaarin paneelikeskustelussa olivat mukana Rekolan kirjoja toimittanut Heimo Hatakka, Rekolan ajatteluun perehtynyt Artturi Kivineva ja Rekolan rukouksen säveltänyt Sirkku Rintamäki. Musiikkiosuuksissa esiintyivät Rintamäen lisäksi Jukka Leppilampi ja Tove Wingren-Leppilampi.

Anne Sumela kertoi alustuksessaan, että Juhani Rekolan piti saapua vuonna 1986 Ylivieskaan pitämään esitelmää Palvelevan Puhelimen Pohjois-Suomen neuvottelupäiville. Esitelmä saapui etukäteen ja se luettiin, mutta esitelmän pitäjä ei enää päässyt paikalle. Seminaariväen kanssa laulettiin yhdessä Kulkurin valssi, joka laulettiin myös Rekolan hautajaisissa. Kulkurin valssissa vapaus on metsien huminassa eikä kreivien linnoissa. Kulkurin vapaus on kristityn vapautta, kokemusta Jumalan salatusta läsnäolosta. Rekolan ajattelussa kristillinen sanoma välittyy syvimmin maallisessa muodossa.

Paneelissa osallistujat kertoivat omasta tiestään Rekolan maailmaan. Heimo Hatakka löysi Rekolan teosten kautta tien takaisin kirkkoon. Sirkku Rintamäki tutustui Rekolaan Kulkurin valssin kautta. Salaisuuksien ja mysteerien äärellä, katastrofeissa ja hyminässä voi kohdata Jumalan ja liittyä siihen yhteiseen veisuuseen, joka soi jo jossakin. Se sai hänet säveltämään omannäköistä virttä.

Artturi Kivineva sai vaimoltaan lahjaksi 30 vuotta sitten Rekolan teoksen Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun. Rekolan teosten kautta kasvoi hänen teologinen identiteettinsä, joka kuljetti hänet sairaalamaailmaan kohtaamaan ihmisten olemassaolon sanoituksia.

 

Mitä Rekolan teologialla on sitten sanottavaa tässä ajassa? Panelistit kiteyttivät muutamia ydinajatuksia.

- Seisomme horjuvalla pohjalla ja sieltä katsomme ikuisiin tähtiin. Löydä oma sanoituksesi. (Kivineva)

- Parhaat lauseet ylittävät mysteerin muurin. Ihmisen virka on kaivata Jumalaa. (Hatakka)

- Älkäämme unohtako mehiläisiä - maailmaa, leikkiä, yhteyttä Luojaan, toivon tuomista tässä ajassa. Synkät värit lohduttavat ilman mitään keinotekoista. Meitä kutsutaan syvemmälle, koska kuitenkin Jumala on.

 

Viimeisenä liuskana Rekolan kirjoituskoneesta löytyi rukous, jonka Sirkka Rintamäki on säveltänyt ja jonka muusikot esittivät yhdessä seminaarin päätteeksi.

Rekolan rukous:

Herra, sinä et säästynyt kuolemantuskan huudolta, kuinka minut siltä säästettäisiin. Mutta se hyljättynä oleminen, jonka sinä kestit, sitä ei enää panna kenenkään kannettavaksi.
Anna minulle tämän huudon yli katumuksen, rakkauden, totuudellisuuden rukous, vain käsittämättömän armosi sana saada katsoa sinuun sammuvin silmin.
On kuolemanhetkeni Herra, ja niin kuin annoit itsesi Isän käsiin. niin tahdon minä jäädä sinun käsiisi, vaikka vain huokauksella, jonka sinä käsität.
Anna viimeisenä silmänräpäyksenä uskoni olla vahvempi kuin tuskan tai kuolemanväsymyksen, salli, että köyhä sammuva tahtoni on oleva sinun kuolemasi sana ja että se sammuu sinuun: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.

Rekola-seminaari löytyy tallenteena osoitteesta https://paikallistv.fi/.

Teksti ja kuvat Jussi Leppälä