Selkoseuroissa muistetaan, että meillä on erilaisia tapoja kokea ja hahmottaa asioita. Osa meistä haluaa kuunnella, osalle taas on helpompi, kun voi nähdä tai koskettaa.

Julkaistu 4.7.2026

Lauantaina Pyhän Kolminaisuuden kirkossa otettiin käyttöön kaikki aistit, kun metsästettiin kadonnutta toivoa ja ihailtiin espoolaisen taiteilijan Uuno Palosaaren tietokoneella tehtyjä taidekuvia.

Ylivieskan ystävyydenkerholaiset olivat yhdessä kehitysvammatyönpapin Hanna Fähnrichin kanssa valmistaneet selkoseuroihin tarinan toivosta. Tarina kulki tuttua Leijonanmetsästys -laulua mukaillen kautta monenlaisten esteiden, kunnes onnelliseksi lopuksi pimeästä luolasta näkyi valonpilkahdus ja löytyi se kadotettu toivo. Koko seuraväki pääsi sitten lämmittelemään toivon äärellä.

Ystävyydenkerholaisten valitsemissa toivon kuvissa nähtiin kynttilöitä, koiranpentu ja äidin rakastava katse. ”Sisimmän valo syttyy siitä, että Jumala katselee meitä rakkaudella koko elämämme ajan”, Fähnrich muistutti. Ja saamme joka päivä seikkailla yhä syvemmälle rakkauden ja toivon valtakuntaan.

Seuroissa nähtiin power point-esitys, joka koostui taiteilija Uuno Palosaaren ajatuksista ja tietokoneella tehdyistä upeista taidekuvista. Uunoa avusti esityksessä hänen isänsä Markku Palosaari.

Myös Uunon teksteissä ja kuvissa oli mukana toivo. ”Toivo maistuu taivaalle”, taivas taas on ”aurinkoinen, tähtitaivainen mutta on siellä pilviäkin”.  Uuno muistutti kuulijoita myös siitä, mitä on körttiläisyys: ”Se on salaisesti Jumalan kieltä:”

Teksti: Maija Yliaho