Mitä on häpeä? Entä syyllisyys? Emeritusprofessori Paavo Kettunen pohtii näiden eroa uutuuskirjassaan Kelpaanko minä? Haasteina riittämättömyys, itsetunto ja uskonnollinen kelpaaminen.

Julkaistu 4.7.2026

Väyläkirjojen kustantama kirja julkistettiin herättäjäjuhlien torikojulla lauantaina.

- Syyllisyys liittyy tekemiseen, häpeä olemiseen, Kettunen tiivistää.

Siksi häpeästä ei vapaudu anteeksiannolla.

- Häpeä on koko olemusta, olemisen oikeutta, identiteettiä koskeva asia. Tällaisia asioita ei voi antaa anteeksi, niiden kanssa on elettävä.

Kettunen katsoo, että häpeän kanssa eläminen on mahdollista hyväksynnän kautta. Toisaalta häpeästä ei tarvitsekaan päästä täysin irti.

- Häpeän positiivinen puoli on siinä, että se suojelee meitä tahdittomuudelta. Se voi suojella toista ihmistä minun pahuudeltani.

Nyt julkaistu kirja on itse asiassa vasta teoksen ensimmäinen osa. Toinen osa ilmestyy ensi keväänä. Siinä Kettunen kertoo käsittelevänsä tarkemmin ajassa esillä olevia kysymyksiä, kuten seksuaalisuutta ja digimaailmaa. Digitalisaation kiihtyessä häpeän ja kelpaamattomuuden kokemukset ovat tavallisia esimerkiksi ikääntyville.

Teksti ja kuva: Katri Viitaniemi