Auringon säteet siilautuivat kauniisti koivunlehtien välistä, kun seuraväki kerääntyi pikkuhiljaa sunnuntain aamuseuroihin. Seurapuheiden sanoma oli täynnä toivoa ja armoa.

Julkaistu 5.7.2026

Aamuseurojen päätöspuheen pitänyt sieviläinen Jussi Leppälä puhui armosta ja siitä kuinka saamme katsoa toisamme lempeästi ja raukkaudella, kuten hän uskoo Jumalan katsovan meitä.

Hän käsitteli puheessaan menetyksiä ja kertoi muun muassa kuinka siitä kuinka Ylivieskaan rakennettiin uusi kirkko kirkkopalon jälkeen.

Hän vastasi Ylivieskan seurakunnan viestinnästä ja on nyt eläkkeellä.

-Yksin olemme tyhjiä astioita, välillä toivottamiakin kulkijoita. Mutta näillä juhlilla, elämän muukalaisleireillä olemme samalla puolella.

 

Yleinen edunvalvoja Maria Laurila Haapajärveltä aloitti seurat puhumalla juhlien teeman mukaisesti toivosta ja muistutti, että pimeässä pienikin valo näkyy kauas. Pieni apu voi olla toiselle suurempi kuin uskommekaan. Hän kannusti muistamaan, ettei tarvitse olla vahva koko ajan.

 

Merijärveltä kotoisin oleva ja Raudaskylän opiston käynyt nuorisotyönohjaaja Tiitus Lahti Nilsiästä kertoi, että kotiin ja on hyvä palata, kun saa käydä kirkosa ja kaupasa. Oma murre kuulostaa kotoisalta. Hänen sanomansa seuraväelle oli: älä pelkää, älä lannistu, Luoja antaa työtehtäville voimia tarpeen mukaan.

 

Nivalalainen Ritva Nuorala pohdiskeli mikä muistuttaa siitä, mikä on tärkeintä elämässä. Hän lähestyi aihetta kolme ristin kautta. Perusta matkamuistona tuodussa ristissä Jeesus on kuvattu maatyöläisen asussa ja risti on tehty työkaluista.

Australialaisessa taulussa on pistemaalauksella tehty risti, joka symboloi ihmisten välistä yhteyttä, sovitusta ja vapautta.

Kaulassa Hän kantaa lusikasta tehtyä ristiä, josta valo pääsee läpi.

-Lohduttavaa, että Jumala katsoo meitä ristin läpi ja olemme turvassa, totesi maisteri Ritva Nuorala.

Teksti Liisa Ängeslevä

Kuvat Eveliina Pylväs