Herättäjäjuhlien historian ensimmäiset selkoseurat pidettiin Salon seurakuntatalolla lauantaina. ”On tärkeää, että pääsimme tänne”, iloitsee vammaistyön pappi Heli Ojalehto Helsingistä.

Julkaistu 6.7.2025

Selkoseuroissa puhutaan niin, että ymmärrät ja tulet ymmärretyksi. ”Käytetään yleiskieltä, päälauseita ja vältetään vaikeita sanoja”, avaa Ojalehto. ”Ei kuitenkaan tarvitse puhua korostetun hitaasti, se kuulostaa oudolta. Normaalia puhekieltä.”

Selkoseuroissa on otettava huomioon kuulijakunta. Tämä tuo oman haasteensa. Vammaisuuden kirjo on laaja, näkövammaiset, kuulovammaiset tai kehitysvammaiset tarvisevat erilaista tukea saavuttaakseen seurapuheiden viestin.

Kuvia ja viittomia

Ojalehto sanoo, että hän halusi aloittaa seurat sillä, että kerrotaan, mitä on herännäisyys. Hän halusi seuravieraiden ymmärtävän viitekehyksen, jossa seuroissa ollaan.

Lauantain selkoseurat tulkittiin viittomakielellä. Sitä käytti myös osa yleisöstä veisatessaan. Tätäkin on osallisuus, että voit olla mukana ja osallistua omalla kielelläsi.

Omaa seurapuhettaan voi selkeyttää myös käyttämällä puheen tukena kuvia. Kehitysvammatyön pastori Pentti Arolan puheessa auton ja köyden kuva kuvasivat Jumalan johdatusta. ”Tarkoittaako johdatus sitä, että Jumala vie meitä mihin haluaa”, Arola pohti ja jatkoi: ”Jumala vetää meitä rakkauden köydellä, ei sido eikä pakota.”

Selkokielen käyttäjä Kaarina Särkiluodon puheen tukena oli myös joukko kuvia hänen omasta elämästään. Yhdessä kuvassa Särkiluoto soitti kirkonkelloa jumalanpalveluksen aluksi, toisessa hän oli kiivennyt saarnastuoliin. ”Kehitysvammaiset tarvitsevat enemmän mahdollisuuksia kirkossa”, hän painotti. ”Pitäisi olla useamminselkokielisiä messuja.” Kuvien ja puheen viesti oli selvä. Sekä saarnastuoliin että muihinkin seurakunnan tehtäviin tarvitaan monenlaisia ihmisä.

”Muistakaa rukoilla kehitysvammaisten puolesta”, Särkiluoto päätti puheensa. ”Ja kehitysvammaisia ei saa syrjiä.”

Maija Yliaho