Salossa käynnissä olevien herättäjäjuhlien lauantaipäivässä kuultiin kiinnostavia puheita mm. kirkon, Herättäjä-Yhdistyksen ja yhteiskuntaelämän edustajilta.

Julkaistu 5.7.2025

Aamupäivän raamattutunnin piti Turun hiippakunnan piispa Mari Leppänen Liedosta. Päiväseurojen aluksi juhlapuheen piti Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja, yhtymäjohtaja Tapani Rantala, ja seuroissa puhui myös mm. presidentti Sauli Niinistö.

 

Turvallisten hengellisten yhteisöjen luominen vaatii tietoista valintaa

Piispa Mari Leppänen kuljetti kuulijoitaan yhtä aikaa Joel Haahtelan Adéle-romaanin ja Raamatun profeetta Elian elämän käänteissä. Näitä yhdistää sekä vaellus niin fyysisesti kuin henkisesti että ihmeet ja sellaisten kaipuu.

- Onko niin, että ihmeitä tapahtuu, mutta me emme tunnista niitä? piispa Leppänen kysyi Haahtelan romaaniin viitaten. - Odotamme nopeita ihmeitä, mutta emme tunnista johdatuksen virtausta?

Hän varoitti myös tilanteesta, jossa erityisen Jumalan läsnäolon tunteminen saattaa synnyttää halun olla Jumalan kaltainen.

- Halu asettua toisten yläpuolelle ja olla Jumalan kaltainen on synnin seurausta. Turvallisten hengellisten yhteisöjen luominen vaatii yhä uudelleen tietoista valintaa, sitoutumista ja nöyryyttä.

Piispa Leppäsen mukaan etsimme Jumalaa varmuudesta ja voitoista, näkyvästä, mutta hän vaikuttaakin siellä, missä ei tunnu tapahtuvan mitään.

- Hiljaisuus on Hänen läsnäolonsa tila.

 

Erilaisuuden ymmärtämistä opettelemaan

Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja Tapani Rantala näki juhlien tunnuksessa ”Matkalaista taluta” myös koko kirkon pyynnön.

- Viime aikoina on kuultu kovenevaa puhetta ja vastakkainasettelua, myös kyselyä, mahdummeko yhä samaan kirkkoon. Voisimmeko yhdessä syvemmin katsoa Kristukseen ja pyytää häntä taluttajaksi yhteisellä tiellä.

Rantalan mukaan herännäisyydessä on muun kirkon kanssa yhä vahvemmin opeteltu ymmärtämään ja kunnioittamaan ihmisten erilaisuutta ja ominta syvintä olemista, Jumalan luomistyön monimuotoisuutta.

- Jokainen ihminen on Jumalan ihme. Jokainen meistä tarvitsee Jumalan parantavaa armoa, Kristuksen läsnäoloa. Syntimme ei ole siinä, minkälaiseksi meidät on luotu. Syntimme on epäluottamuksessa, epäuskossa ja sydämen kovuudessa, itsekkyydessä, oman edun tavoittelussa, luomakunnan riistossa ja mammonan palvelemisessa. Näissä on paljon parannuksen aiheita ja vakava pyyntö Kristukselle: Matkalaista taluta, armahda meitä.

Myös yhteiskunnallisesti ahkeruus ja toimeliaisuus ovat arvostettavia asioita, mutta ahneus ja itsekkyys eivät sitä ole.

- Jokaista meitä tarvitaan rakentamaan yhteiskuntaa ja maailmaa, jossa lähimmäisenrakkaus toteutuu myös yhteiskunnallisesti. Rakennamme maailmaa, jossa lähimmäisestä pidetään huolta niin lähellä kuin kaukana. Rakennamme maailmaa, jossa oikeudenmukaisuus ja rauha asuvat. Tämä vaikuttaa tänään utopialta, mutta pyydämme: taluta meitä matkalaisia tuohon suuntaan.

 

Me kaikki olemme ihmisiä

Oman puheenvuoronsa presidentti Sauli Niinistö aloitti toteamalla, että hänelle on ainutkertainen kokemus nähdä näin suuri joukko ihmisiä samalla kertaa koolla. Päiväseurojen arvioitu osallistujamäärä oli noin 5 500 henkeä.

Myös Niinistön puhe käsitteli ihmistä ja ihmisen arvoa.

- Olemme kaikki tavanneet lukemattoman määrän kanssaihmisiämme, niin minäkin. On ollut suuria päättäjiä, on ollut kadun ihmisiä. Kaikesta siitä olen kuitenkin joutunut tekemään sen johtopäätöksen, että vain ihmisiä me kaikki olemme. Toki erilaisia, mutta vain ihmisiä.

Niinistö pohti tekniikan jatkuvan kehittymisen vaikutusta ihmiseen.

- On syntynyt paljon välineitä sekä hyvään että pahaan. Entä ihmiset, muutummeko me sisäisesti samaa tahtia?

Niinistö muistutti, että ihmisen perustunteet ovat aikojen yli säilyneet samoina. Niistä hän halusi nostaa esiin kaksi, luottamuksen sekä velvollisuuden, vastuun.

- Luottamus on monitahoinen asia: luottaako itseensä, luottaako toiseen, tai herättääkö ja onnistuuko herättämään muissa ihmisissä luottamusta? Meillä on paljon vanhuksia, jotka ovat jääneet yksin, tai nuoria, jotka joukossa ollessaankin joutuvat tuntemaan yksinäisyyttä sen joukon samankaltaisuuden paineen vuoksi.

Niinistö näki lääkkeenä luottamuksen, jota voi herättää yksinkertaisilla asioilla: vaikkapa tervehtimällä, huomioimalla naapuria tai esittämällä oikeat kysymykset nuorelle. Vastuun ja velvollisuudentunteen Niinistö taas näki positiivisina asioina.

- Velvollisuus voi olla onnen lähde silloin, kun täyttää velvollisuutensa. Samoin vastuun kantaminen itsestä ja toisesta oman mittansa mukaan on toisten huomioimista, mutta myös itsensä palkitsemista.

Maailman uutisia seurataan huolestuneena: mitä kaikkea pahaa on sattunut ja mitä ehkä vielä sattuu? Niinistö sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että järki voittaa aina viime kädessä. Siksi hän halusi lopettaa puheensa anekdoottiin kirjailija Mark Twainista, joka ei ollut musiikkimiehiä, mutta jolta kysyttiin mielipide Richard Wagnerin musiikista.

- Twain vastasi: ”Siitä voidaan olla monta mieltä, mutta yksi asia on varma, se on parempaa kuin miltä se kuulostaa.” Vaikka tämän päivän uutiset meitä huolestuttavatkin, minä olen varma, että tulevaisuus on parempi kuin miltä se näyttää.

Herättäjäjuhlilla virsiä ei valita ennakkoon, vaan virsi on aina reaktio puheeseen. Niinistön puheeseen juhlakansa vastasi Leena Ravantin sanoittamalla Siionin virrellä 117, joka alkaa sanoin: ”Kun luottamuksen kadotan / keskellä arjen vaivan, / saa itku, tuska maailman / jo lannistumaan aivan. / Oi, suothan toivon enkelin, / Jumala, rinnalleni, / niin että ilon löytäisin / ja armon turvakseni.”.

Rantalan ja Niinistön lisäksi päiväseuroissa puhuivat myös apulaisprofessori Anna Lintunen ja piispa emeritus Kaarlo Kalliala.