Lauantai-iltana Halikon kirkossa Salon seurakunnan kymmenen kanttoria vahvistettuna muutamalla papilla ja perheenjäsenellä esitti messun jazz- kokoonpanolle tehtynä sovituksena. Voisiko sen sanoa toisin- esityksen myötä tuli osoitetuksi, että jazz-messusta ei ole aika ajanut ohi.

Julkaistu 6.7.2025

Loppuvuodesta 1966 televisiossa esitettiin ensimmäisen kerran suomalainen jazz-messu, jonka kappaleet oli säveltänyt Lasse Mårtenson, sanoittanut Sauvo ”Saukki” Puhtila ja sovittanut Esko Linnanvalli. Suomessa rytmimusiikin ja hengellisen sanoman yhdistäminen oli tuolloin vielä varsin uutta, eikä sitä kirkollisissa piireissä täysin hyväksytty. Mårtenson kumppaneineen puolusti messuaan toteamalla, että tarkoitus ei ole muuttaa perinteitä, vaan osoittaa, että asiat voi sanoa myös toisin.

Jazz-messun voimasta kertoo paljon se, että musiikki ja sanoitukset jäivät vahvasti elämään. Luultavasti jokainen 1970- ja 1980- luvulla rippikoulun käynyt tunnistaa monet messun kappaleista ja muistaa laulaneensa itsekin niitä.

Lauantai-iltana Halikon kirkossa Salon seurakunnan kymmenen kanttoria vahvistettuna muutamalla papilla ja perheenjäsenellä esitti messun kokoonpanolle tehtynä sovituksena. Esityksen myötä tuli osoitetuksi, että jazz-messusta ei ole aika ajanut ohi. Sanojen ajankohtaisuus pysähdytti ja taitavien muusikoiden esitys meni luihin ja ytimiin. Messu vei mukanaan paitsi ne entiset, myös nykyiset nuoret.

Erityisesti mieleen jäi ”Perttelin Mårtensoniksi” tituleeratun Aki Toivoniemen soolot kappaleissa ”Ei ole aikaa” ja ”Kerro se kaikille”. Perttelin pappi kuulosti, ja myös näytti, Lasse Mårtensonilta lähes enemmän kuin Mårtenson itse aikoinaan. Upeita sooloja esittivät myös Lauriina Hurtig, Hanna-Leena Suominen ja Kirsi Laakkonen. Kappaleiden sovitukset kanttorien kuorolle oli tehnyt Matti Rantatalo.

Konsertin toisella puoliskolla kuultiin niin ikään hyvin tutunkuuloisia vuosikymmenten takaisia nuorten veisuja, joiden aluperäiset kuorosovitukset ovat kuusankoskelaisen kanttorin Tapani Rautasuon käsialaa. Illan kokoonpanolle näistä alunperin neliäänisiksi sovitetuista kappaleista oli tehty bändisovituksia, joissa soivat folk, soul, twist, iskelmä ja jopa protestilaulut.

Kaiken kaikkiaan kanttorien ”Voiko sen sanoa toisinkin” - konsertti oli loistava osa Salon herättäjäjuhlien monipuolista oheisjuhlatarjontaa. Uskon, ewttä kukaan ei lähtenyt Halikon kirkosta tyhjin sydämin.

Maija Yliaho